0

Päävalikko

Kauppa

Blogi

Varaa aika

Toiminnallista anatomiaa joogaohjaajille!

17. helmikuun 2014

 

dreamstime_yogi

 

Hei! Oli mahtava viikonloppu! Toivottavasti teillä lukijoilla ja kaikilla muillakin oli. Minun viikonlopun mahtavuus johtui suuresti siitä, että olin opettamassa toiminnallista anatomiaa tuleville joogaohjaajille. 

Tilaisuus oli erinomainen ja opin taas kerran, kuinka paljon avoimella mielellä voi itse oppia oppilailta. Itseasiassa opettaminen ei ole minulle enää useamman vuoden jälkeen vain yhdensuuntaista tiedon syytämistä, vaan oikeasti tiedon jakamista. 

Voisi ajatella, että asetelma on haasteellinen, koska toiminnallisen anatomian opettaminen hyvin erilaisen taustan omaaville ihmisille, joista osa lähti nollista liikkeelle opetettavan aiheen suhteen. 

Todellisuudessa asetelma oli täydellinen. Koska kenelläkään ei ollut juuri mitään ennakkokäsityksiä aiheesta, minulle esitetyt kysymykset olivat sellaisia, joita en osannut edes etukäteen kuvitellakaan. Kysymykset olivat fiksuja ja sellaisia, joita saattoi kysyä vain henkilö, joka on aiheen äärellä ensimmäistä kertaa.

Ensin voisi ajatella, että anatomian opettaminen pitää tehdä aivan niin, kuin sitä on perinteisesti tehty.

Tiedän varman tavan lyödä viimeinen niitti oppimis- innolle ja mielenkiinnolle. Tässä resepti:

Annetaan kasapäin latinalaisia termejä, kuvia luurangoista ja muista osista ja käsketään opettelemaan ulkoa ja opettelemaan latinan kielistä termistöä, kehon osia ja kerätään nippelitietoa niin paljon, kuin mahdollista yhdistämättä tätä tietoa mihinkään konkreettiseen todellisen elämän tilanteeseen.

No ehkä joku tällaisestakin syttyy, mutta itse olen ollut aina kohtalaisen huono oppimaan asioita ulkomuistista, mutta silti muistan ulkoa anatomiaan ja fysiologiaan liittyviä asioita suhteellisen hyvin. Miten tämä on ollut mahdollista?

No ensinnäkin erinomaisten anatomian opettajieni ansiosta ja toiseksi siksi, että olen halunnut heti yhdistää tiedon käytäntöön. Kolmas syy on varmasti se, että tarvitsen anatomista ja fysiologista tietoa päivittäin työssäni ongelmanratkaisussa, osteopaattisella vastaanotollani. Opetan anatomiaa työkseni mm. Tampereen yliopiston lääketieteen yksikössä, joten anatomia ei juurikaan pääse haalistumaan mielestäni. 

Ehkä perinteinen nippelien yksityiskohtien mielen kovalevylle survomisesta koostuva opetustapa onkin ollut tarpeen joskus 1800 luvulla, kun tiedon arkistointi ja mieleenpainaminen on ollut once in a lifetime tilaisuus jonkun haudasta kaivetun kadaaverin äärellä.

Siinä hämärässä huoneessa, pienessä sellaisessa Lontoon ytimessä, jonkun anatomiaa opettavan kirurgin autoritäärisen äänen ja yhäti voimistuvan biologisen tuoksun ympäröimänä piti tehdä muistiinpanot mustekynällä ja opetella asiat, koska toista tilaisuutta tuskin tulisikaan.

Kävin noin vuosi sitten Museum of Londonissa anatomian opetusta käsittelevässä näyttelyssä. Näyttely oli upea, jonkun mielestä ehkä hiukan karmaiseva, ja tarinat joita tuolta ajalta kerrotaan ovat todella mielenkiintoisia, jännittäviä ja hiukan pelottaviakin. Tuolloin ei nimittäin ollut ollenkaan tapana testamentata ruumistaan lääketieteen ja tutkimuksen käyttöön vaan tavat hankkia opetusmateriaalia olivat sanotaanko, vaihtelevia. Aiheen ääri- ilmiöistä on tehty vuonna 1945 The Body Snatcher- elokuvakin jossa pääosissa näyttelee Boris Karloff ja Bela Lugosi. 

Nykyisin tietoa on saatavissa yhä helpommin ja muistiin kirjoitettu tieto ei häviä ja haihdu tomuksi jollekin kellastuneelle papyrukselle, tai jää kriittinen osa muistiinpanosta jää harmittavan mustetahran alle piiloon.

Lisäksi, tuolloin ja pitkälle nykyaikaan asti anatomiaa on opetettu kirurgian näkökulmasta. On kuitenkin aivan olennainen ero siinä, minkälainen anatominen tieto on relevanttia esimerkiksi osteopaatille, joogaohaajalle tai kirurgille. Anatomia sanan etymologia viittaa osiksi pilkkomiseen, kun taas joogien ja uskoakseni kaikkien kehon toiminnan kanssa työskentelevien kannalta kehon pilkkominen osiksi ei ole lainkaan mielekästä.

Arvostettu anatomian professori Jaap van der Wal Hollannista sanoi yhdessä seminaarissa, että anatomiaa on opetettu surkeasti viimeiset 200 vuotta. Tällä hän viittasi juuri rakenteiden pilkkomiseen ja nippelitiedon keruuseen. Van der Wal sanoi, että anatomian opetus kadaaverien äärellä on ollut pahimmillaan kuvanveistoa. On kaivettu esiin vanhoja anatomian malleja, ja otettu veitsi käteen ja alettu veistämään anatomiaa ottamalla kuvasta mallia. 

Tästä syystä esimerkiksi levisi hiljattain sensaatiomainen uutinen iltapäivälehtiä myöten, että polvesta on lyöytynyt uusi anatominen rakenne. No voit kyllä uskoa, että kyllä se rakenne ja monta muutakin rakennetta siellä kehossa on ollut hamasta historiasta, mutta tämä löytö osoittaa ehkä enemmänkin sitä, miten anatomiaa on tarkasteltu hyvin kapeasta näkökulmasta. Jos itse olisin dokumentoinut kollegani kanssa kaikki anatomiset löydöt nyt yhdeksän vuoden opetuksen varrelta, niin ”uusia anatomisia rakenteita” olisi varmaan kasapäin.

Nyt viikonloppuna olin kuitenkin opettamassa toiminnallista anatomiaa lämminhenkisellä joogasalilla joukolle tulevia joogaohjaajia. Ilmeisesti tilaisuus ei ainakaan ollut pelottava, kun oppilaat esittivät rohkeasti kysymyksiäkin. Käytössäni oli hienot 3D animaatiot anatomiasta muut aikamme hienoudet.

Ajattelin tässä viikonlopun jälkimainingeissa, että oikeastaan olemme palanneet vielä 1800 lukuakin kauemmas anatomian kysymysten alkujuurille tällaisessa tilaisuudessa, jossa opetin anatomiaa nyt viikonloppuna. Mikä anatomiassa oikeastaan ihmistä kiinnostaa?

Ainakin nyt opettamaani ryhmää tuntui kiinnostavan eniten se, miten keho toimii. Siksi toiminnallista anatomiaa. Tämä on itse asiassa tapa ajatella anatomiaa kuten esimerkiksi Leonardo Da Vinci ajatteli. Hän tutki ihmisen kehoa kysyen mielessään kysymyksiä, miten ja mitä tuo ja tuo osa tekee? Ja miksi se tekee sellaisia asioita, kuin tekee? 

Tai osteopatian perustaja lääkäri A.T.Still, joka halusi palauttaa aikansa kemiallisten lääkkeiden, kuten heroiinin, kokaiinin ja muiden lääkkeiden, sekä kirurgian hullaannuttamana lääketieteen maailman perusasioiden äärelle. A.T. Stillin argumentti oli, että kehon toimintaa ja rakennetta ei tunneta vielä riittävän tarkoin ja rohkeni epäillä silloisen lääketieteen tapaa tarkastella sairauksia kehon epäonnistuneena toimintana ja vikana, jossa fokus asetettiin kehon luonnollisten reaktioiden sammuttamiselle, kun taas Stillin mielestä keho toimi fysio- loogisella tavalla aina kohdatessaan vaikkapa vamman, tai taudinaiheuttajan.

Joogaohjaajat ja esimerkiksi fysiikkavalmentajat tarvitsevat käytännöllistä tietoa omassa viitekehyksessään. Olen iloinen, että toiminnallisen anatomian tietoa ollaan halukkaita ottamaan vastaan. Joogaohjaajan arkea on tietää miksi joku asento ei onnistu, selkä ei taivu, kierry tai tasapaino ei pidä jossain asanassa. Miten hän saa autettuaan oppilastaan eteenpäin harjoituksessa?

Fysiikkavalmentajaa askarruttaa esimerkiksi se, miksi henkilö ei pääse kyykkyyn, vaikka polvet, nilkat ja lonkat joustaisivatkin tarpeeksi? Tai miksi ranteeseen sattuu punnerrusasennossa? Miksi takareidet jollakulla on ja pysyy jäykkinä, vaikka niitä venyttelisi vuositolkulla? Miksi rentous meinaa olla kateissa suorituksessa, tai asanassa niin, että harrastaja hyytyy, ennen, kuin harjoitus on edes päässyt alkuun? Onko turvallista/ kannattaako tehdä asiaa X, jos on selkä kipeä?  Ja ennenkaikkea, mitä näille asioille voisi tehdä?

Joudun ottamaan kantaa yksilötasolla päivittäin jäykkyys, heikkous, kireys, väsymis jne. kysymyksiin vastaanotollani ja kehittämään ratkaisun, jossa työskennellään sopusoinnussa kehon kanssa. Fysiologia on nimittäin niin suuri ja voimakas luonnonvoima, että en haluaisi olla taistelemassa kehon fysiologiaa vastaan. Tappio olisi takuuvarma. Ennuste olisi yhtä hyvä, kuin jos päättäisin  taistella hurrikaania vastaan, tai arkisemmin täällä meillä Suomessa taikoa räntäkelistä taianomaisen kauniin talvipäivän.

Kehon toiminta on aivan varmasti loogista ja johdonmukaista sitä logiikkaa toiminnallisen anatomian kursseillani opiskellaan. 

  

 Lue tästä: Viisi yleistä toiminnallisen anatomian myyttiä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Haaste hierojille ja manuaaliterapeuteille- kerro lyhyesti, miksi hieronnan, tai manuaalisen hoidon pitää olla kivuliasta Mielen fyysiset rajoitukset Mitä eroa on osteopatialla ja…..? Onko liikunta stressori vai terveyden edistäjä, vai molempia? Ryhti on mielentila Tiesitkö että Toiminnallista anatomiaa joogaohjaajille!
0