marras 092013
 

Sivusin hiljattaisessa Helsinki Paleo-Podcastissa aihetta ryhti ja kehon symmetria. Samassa lähetyksessä oli puhetta myös lihasten lyhenemisestä istumatyöläisillä, asioista joita pidän suurelta osalta myytteinä. Myytteinä sen takia, koska näiden asioiden taustalle ei tunnu löytyvän kunnollista tutkimustietoa tai edes järkevää fysiologista ja anatomista taustaa, joka osoittaisi lihasten lyhenemistä aivan muutoin terveillä ja toimintakykyisillä ihmisillä. 

Ongelmaksi nämä myytit muodostuvat siinä vaiheessa, kun näiden ajatusten pohjalta aletaan toimia, hoitamaan kipupotilaita, luomaan terapeuttisia ja muita harjoitusohjelmia lihasten pidentämiseksi ja hartioita eteenpäin vetävien vastavaikuttajalihasryhmän vahvistamiseksi ja kaikkea muuta tietysti hyvää tarkoittaen.

Ryhti

Ryhti kuvitellaan usein valokuvan kaltaisena tilanteena jossa valioihminen symmetrisen salskeana seisoo taustalla peltomaisema, tai hakkuuaukea, jonka kuvan pioneeri on ruumiinsa työllä raivannut. Mielellään katse kaukaisuuteen ja mustavalkokuva. Oikeasti ryhti on yhdistelmä ihmisen habitusta, ja pystyasennossa kehoamme pystyssä pitävien refleksien toimintaa. Pystyasennon säilyttämiselle asettaa haasteet ensinnäkin painovoima, toiseksi hankalat työasennot, liukas keli,  urheilusuoritukset jne. 

Liikunta ja ryhti

 Miten urheillessa käy ryhdin ja neutraaliasentojen? Kuvittele vaikka amerikkalaisen jalkapallon (tai minkä maalaiasenpallon tahansa) pelaaja, painonnostaja tai nyrkkeilijä suorittamassa lajiaan ryhdikkäästi. On aivan järjen vastaista vaatia keskittymään urheilusuoritukseen ja ryhtiin samanaikaisesti. Poikkeuksena lajit, joissa ryhdikäs asento on osa suoritusta.

Kun yritetään keskittyä tietoisesti kehonasentoihin ja suorittaa samaan aikaan jotain muuta,  syntyy kaksi päällekkäin toimivaa aivojen työkapasiteettia vievää ohjelmaa. En tiedä tietokoneista paljoakaan, mutta olen ymmärtänyt, että useamman, paljon työkapasiteettia vaativien ohjelmien samanaikainen pyörittäminen hidastaa konetta. Ryhdin kanssa ählääminen ja peliin/ urheilusuoritukseen keskittyminen samaan aikaan hidastaa ja kömpelöittää urheilijaa. 

Ryhdikkyys on myös henkinen asia. Muistettakoon, että arviolta vain noin 20% viestinnästämme on sanallista ja loput asentoja ja monimuotoista elekieltä. Ryhtimme (asentomme) voi tässä mielessä olla alistuva, dominoiva, ilmentää iloa, surua, väsymystä, takakireyttä ja paljon muuta. 

Ryhti tavoitteena

Tiedän jotain tavoitteista ja tavoitteenasettelusta. Ensinnäkin, miten ryhti voisi olla tavoite? Tavoite on yleensä sellainen asia, jossa on määritelty lähtötilanne ja tavoitetltu ja toivottu lopputilanne. Tavoite on hyvä asentaa niin, että tavoite on jotain kohti, mieluummin, kuin jostain pois. Kaikista tärkeimpänä asiana; tavoitteen on hyvä olla selkeästi määritelty ja saavutettavissa realistisessa ajassa. Jos kyseessä on ryhti, niin kuinka moni kuvittelee ryhdin näyttävän samalta 24/7? Jos ei, niin miten määrittelemme lähtötilanteen, josta tavoitetta kohti voidaan lähteä suunnistamaan?

Okei. Työ.

Puhutaan työstä. Ihmiset istuvat kamalissa asennoissa. Aivan hirveissä. Näin aina sanotaan. Tämä on perus- ponnarijargonia, jota kuulee niiltä ihmisiltä, jotka eivät istu työkseen vaan suitsivat ryhtiin niitä ihmisiä, jotka istuvat kamalasti.

Ajattele työ, joka vaatii keskittymistä, useamman asian huomoimista samanaikaisesti, deadlineja ja muuta. Hektistä, moneen asiaan keskittymistä. Kun tähän yhtälöön runtataan vielä mukaan ”muista pitää ryhti”, tai ”muista se kaulan neutraaliasento”, niin helvetiksihän se menee. Vaikka olisi minkälainen mindfullness mestari, niin keskittymisen aikajänne joihinkin keinotekoisiin kehonasentoihin työn painaessa päälle on noin ahvenen keskittymiskyvyn luokkaa.

Eihän kukaan täysissä järjissään oleva ihminen halua lisätä työtaakkaa jollain triviaaleilla asentoleikeillä, kun työssä on tarpeeksi keskittymistä. Eihän? 

Ihminen hakeutuu luonnostaan hänelle helppoihin ja vaivattomiin asentoihin ja vaihtaa asentoa säännöllisesti. Kaikki, paitsi Dracula liikkuvat nukkuessaankin vaihtaen asentoa ja kääntäen kylkeä jne. Miksi päiväsaikaan pitäisi omaksua joku asento, jossa pitäisi päivät pitkät jäpittää?  Mikä eläin tekee niin? Milloin kissa on ryhdikäs ja miksi?

Joskus kipu estää meitä olemasta salskeassa voimaa uhkuvassa asennossa. Tämä ei ole huonoa ryhtiä, vaan kehon adaptaatiota vallitsevan olotilaaan ja tapaa ilmentää olotilaansa kanssa- olioille. Kivuliaissa ja rajoitteisissa tilanteissa ihmisellä on normaalia vähemmän liikevapauksia. Jotkut asennnot, eleet ja liikkeet ovat estyneet. 

Liike tavoitteena ja mittarina

Asetan usein asiakkailleni tavoitteet suhteessa liikkumiseen ja liikkeeseen. Koska ”ryhdittömät” asiakkaani tulevat ensisijaisesti hakemaan helpotusta itsepintaisiin vaivoihin ja kolotuksiin kehossaan. Yleensä liike tekee näille asioille jotain seuraavista

  • Helpottaa
  • Pahentaa
  • Ilmentää menetetyn liikevapauden

Tältä pohjalta on jo huikean paljon helpompi lähteä asettamaan tavoitteita, ymmärtämään liikkeen ja asennon fysiologiaa ja kehon toimintaa. Jos koet olevasi ”valuvikainen”, kuuntele Paleo Podcast, mutta muista, että rakenteelliset poikkeamat täydellisyydestä ovat tuskin koskaan koko ongelman ydin, tai edes merkittävä aiheuttaja. Haluan auttaa asiakkaita keskittymään asioihin, joille realistisesti voidaan jotain tehdä. Osteopaattinen työ on kliinistä työtä, jossa pelataan todennäköisyyksillä. Ratkaisut edellisiin on siis otettava muodossa todennäköisesti ja jos. 

  • Jos kipu helpottaa liikkeellä, kyseessä on todennäköisemmin lihaksen kipu ja/ tai liikearkuus, jossa kehonosaa ei ole käytetty normaalisti, rennosti täydellä liikelaajuudella. Kyseesä voi olla nivelen, tai sidekudosrakenteen paranemisvaiheen kipukin. Tähän kipuun lääkkeenäkin toimii liike, kivuton liike. 

 

  • Jos liike ja liikuttaminen pahentaa, kehonosassa on todennäköisesti jonkinasteinen tulehdus, tai kudosvaurio, jonka kuuluukin olla kipeä liikuteltaessa. Tässä kipu on ns. vaarasignaali, joka varoittaa ihmistä tekemästä tyhmää. Tässä voidaan monesti toimia ongelman aikana paranemista edistävästi, niin liikkeellisten, lääkkeellisten, kuin käytännön elämän ratkaisujen avulla.

 

  • Kolmas vaihtoehto, jossa menetetty liikevapaus on selvästi todettavissa, mutta suoranaista kipua ei tunnu, on mielenkiintoinen tila. Kyseessä voi olla vanhan kiputilan muistijälki, auktoriteetin varoituksen sana, tai vain liikkumisen vaikeus, joka rasittaa kehoa ja on yleensä täysin mahdollista muuttaa. Tästä esimerkkinä voi olla se, että henkilölle on joskus sanottu auktoriteetin toimesta, että ei saa kumartua tai.., tai ei saa kiertää selkärankaa tai muuten..

Kyseessä voi olla muuten vaan vieras liike aikuiselle ihmiselle, jonka arjessa liikkeet ja asennot toistuvat stereotyyppisenä päivästä toiseen. Kaikki liikkeen tutkiminen vastaanotollani tapahtuu aivan tavallisten kehonliikkeiden ja asentojen avulla, joten akrobatiaa en keneltäkään vaadi. Analyysin kohteena on henkilön liikevapaus. Vapaus tarkoittaa tässä helppoutta, sulavuutta, kivuttomuutta, estteettömyyttä ja tietyissä rajoissa liikkuvuutta.

No mutta entä ne lyhentyneet lihakset sitten? Upper Crossed Syndrome ja kaikki mitä opetetaan ohjaajille, jumppareille ja muille ammattilaisille opetetaan ihmisistä karsimaan pois? Vaikka teorian kehittäjä Valdimir Janda olikin monessa asiassa uranuurtaja ja aikaansa edellä, nämä edelleen tiukassa istuvat syndroomat vaikuttavat olevan biomekaanisen ja linearisen ajattelun tulosta, jossa ihmisen kehoa on tarkasteltu puhtaasti biomekaanisena koneena, jossa ei ole otettu riittävästi huomioon kehon adaptaatiokykyä, anatomisia variaatioita ja behavioralistista mallia siitä, mitä asennot ilmentävät.

Hankalat ja haastavat työasennot kyllä aiheuttavat kipuja, mutta tämä ei ole sama asia, kuin huono ryhti. Ero on siinä, että ”huonosta ryhdistä” l. kehonsa habituksesta ei pääse pois, mutta hankalasta asennosta pääsee. Toki habitustaankin voi jossain määrin muuttaa, mutta silloin muutetaan jo henkistä tilaa, ihmisen tapaa ilmaista itseään, joka ei vielä itsessään takaa kivuttomuutta ja liikkeen vapautta. 

Paljon puhutulla ja mitatulla alaraajojen pituuserolla ei näyttäisi olevan suurtakaan vaikutusta selkäkipujen esiintyvyyteen.

Vaikka olisimme vinoja, kuin Pisan torni ja selkäranka skolioottinen, niin silloin lähdemme liikkeelle näiltä pohjilta, mutta emme muuttamaan näitä parametrejä, vaan parantamaan toimintakykyä. 

Liikkuminen kannattaa aina, liikkeen vapaus kannattaa säilyttää ja liikkumisen monipuolisuus on tärkeä asia. Suurin osa elintoiminnoistamme on riipuvaista säännöllisestä liikkeestä ja liikkumisesta. Pidä siis liikkumisessasi mukana vapaus, ilo ja helppous!

 

Suomalainen Kari

 Leave a Reply

(pakollinen kenttä)

(pakollinen kenttä)

(Spamcheck Enabled)