tammi 102015
 
Open up dangit!

Olisiko mahdollista, että lakkaisimme jo hössöttämästä kireydestä ja venyttelystä. Arviolta noin 70% asiakkaistani kokee, että heillä on milloin mikäkin kireä ja jäykkä vaikka sitä kuinka venyttelisi. 

Niinpä, vaikka kuinka venyttelisi nimenomaan.

Noin 70% heistä on kuullut tämän arvion joko fysioterapeutilta, personal trainerilta, osteopaatilta, hierojalta, jooga- ohjaajalta, jumppa- ohjaajalta jne…

Ja asiakkaat ovat aikansa ahkeroineet venyttelyn kanssa, kunnes he ovat lopettaneet touhun tuloksettomana. Tuloksettomana mm. siksi että

  • kyseessä ei ole venyvyysongelma alunperinkään
  • alkuasetelma ja tavoitteenasettelu on niin epämäääräinen, että asiakas, sen enempää kuin ohjaajakaan ei tiedä milloin on päästy tavoitteesen
  • taustalla on Post hoc ergo propter hoc looginen virhepäätelmä, jossa oletetaan potilaan/ asiakkaan kivun, tai ongelman johtuvan jäykkyydestä. Tämä on sama, kuin päättelisi jäätelönsyönnin lisäävän hukkumiskuolemia, kun molempia esiintyy enemmän kesäisin.

Meidän ammattilaisten pitäisi tietää ja ymmärtää liikkuvuutta ja liikerajoituksia paremmin ja todellakin miettiä, mitä suustamme lauomme ja oppia ajattelemaan moniulotteisemmin.

Tämä vaatii vain liikkumisen anatomian ja fysiologian ymmärtämistä, jonka luulisi kuuluvan jokaisen alan ammattilaisen peruskoulutukseen.

Ei. Ei sitä anatomiaa missä lauletaan ”pää, olkapää, peppu, sormet, varpaat” ja opetellaan, että tämä tässä on polvi ja se taipuu, ja tuo tuossa on peppu, jonka päällä istuessasi et yleensä sitä huomaa, mutta jossain siellä syvällä on se mystinen ässii nivel.

Toiminta liikkuvien ja elävien ihmisten kanssa edellyttää toiminallisen anatomian osaamista, eikä vain sitä, että osaa erottaa alaraajan yläraajasta.

Jossain vaiheessa olettaisin liikunnan, tai terveydenhuollon ammattilaisen pollassa orastavan valaistuksen siemenen. Mitä jos tämä kireys ja jäykkyys ei olekaan venyvyyden ongelma?

Jos tämä ei olekaan ongelma joka ratkeaa suu tiukkana viivana vastoinkäymisistä (=touhun tuloksettomuudesta ja jopa kivuliaisuudesta huolimatta) venyttelemällä. Ahkerasti. Ihan niinkuin peset hampaat joka päivä niin venyttelet ahkerasti hamaan tappiin. 

Hamaan tappiin sen takia, että lihaksistomme, sidekudoksemme ja koko liikuntaelimistömme, aivot mukaan lukien ovat hyvin sopeutuvaisia kehollemme ja hermostollemme tarjotuille ärsykkeille.

Eräässä tutkimuksessa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11297019) osoittautui, että neljän viikon tauko venyttelystä nollaa täysin kuuden viikon päivittäisellä venyttelyllä saavutetun liikkuvuuden. 

Olisi toivottavaa, ja vähimmäisvaatimus, että me alkaismme puhua liikkuvuudesta notkeuden, tai venyvyyden sijaan. Me. Juuri sinä osteopaatti, fysioterapeutti, personal raineri, urheiluvalmentaja jne… me ammattilaiset.

Liikkuvuus ja notkeus eivät ole synonyymejä ja liikkuvuus on anatomisesti ja fysiologisesti korrektimpi termi kuvaamaan liikkuvuuden muutoksia ja liikkuvuuden tavoitteita ja liikkuvuuden rajoitteita.

Ongelma: Puhumalla asiakkaille iänikuisesista kireyksistä, tulemme vihjanneeksi samalla, että kireyden hoitaminen onnistuu venyttelemällä. Jokainen vähänkin anatomiaan ja fysiologiaan perehtynyt henkilö näkee ongelman tässä kireys- hypoteesissa.

Jos jatkamme kireys- venyttely akselilla huseeraamista, niin seurauksena on se, että tarjoamme asiakkaillemme kelvottomia ohjeita ja neuvoja ja pahimmillaan jopa vahingollisia ohjeita liikkuvuusongelman korjaamiseksi vääntäen itseään asentoihin, joihin heidän ei edes kuuluisi kehoaan vääntää, tai venyttää ja vanuttaa rakenteita, joita ei todellakaan pitäisi venyttää. 

Gray Cook vertaa tätä tiedon sarastusta liikkuvuden olemuksesta oivallukseen siitä, että maapallo olikin pyöreä, eikä litteä. Se tosiasia, että maapallo olikin pyörä tuotti paljon päänvaivaa ja hammastenkiristelyä karttojen tekijöille, kun he joutuivatkin omaksumaan uuden tiedon ja soveltamaan sitä käytäntöön. Poloiset kartantekijät joutuivat ajattelemaan.

Liikkuvuus on:

  • Nivelten liikkuvuutta
  • Lihasten ja sidekudosten joustavuutta
  • Kehon hallintaa ja stabiliteettia

On siis olemassa ainakin kolme yläkategoriaa liikkuvuuden rajoitteille, joihin jokaiseen on olemassa omat ratkaisunsa ja joista vain yksi on pehmytkudosten joustavuuden ongelma (jäykkyys).

Useimmiten joustavuusongelmankin taustalla on lihasjännitys, joka voi johtua siitä, että hermostomme pyrkii estämään vahingollisen/ kivuliaan liikesuunnan. Jännitys on toimintaa, kireys on aineen fysikaalinen ominaisuus. Jännitys voi olla asianmukainen suojamekanismi, jota vain hölmöläinen alkaa väkisin ylittämään.

Koemme jäykkyytenä ja kireytenä myös lihasjännityksen, kun venyttäjä tekee venytyksen, esimerkiksi sormet lattiaan polvet suorana. Tässä samaiset lihakset, joita pyritään venyttämään pyrkivät pitämään notkistelijan tolpillaan samaan aikaan, kun lihasta venytetään.

Eli lihasta venytetään ja jännitetään samaan aikaan. Jarruttava lihastyö venytyksen aikana saa venytyksen tuntumaan kireältä. Aina ja iänkaikkisesti. Ja tästä seuraa se ”mulla on aina niin tiukat takareidet ja pohkeet, että….”

 Asiakas: osaatko sinä erottaa onko liikerajoitus nivelen/ nivelten liikerajoitusta, pehmytkudosten venyvyyden ongelma, vai liikkeen hallinnan ongelma?

Todennäköisesti et, mutta onneksi hyvin asiansa osaava liikkumisen ammattilainen osaa. Eikös osaakin? 

 

Suomalainen Kari

  One Response to “Venyvyys vs liikkuvuus”

  1. Kiitos Kari, todella hyvää tekstiä jälleen kerran! Hienoa, kun jaksat kirjoittaa näin tärkeistä asioista ja herättää ihmisten mielenkiintoa ottamaan asioista paremmin selvää. Ainakin omaa ajatteluani olet ohjannut parempaan suuntaan, joka ikävä kyllä on hyvin vastakkainen siihen mitä koulussa opetetaan.

    Ps. Jos blogin aiheet loppuvat kesken niin olisi mielenkiintoista lukea hermoston ylirasituksesta harjoittelun yhteydessä, miten ja miksi se syntyy sekä miten olisi ennaltaehkäistävissä esim. jaksotuksella jne. 😉

 Leave a Reply

(pakollinen kenttä)

(pakollinen kenttä)

(Spamcheck Enabled)